En allekirjoita pyhäjärviadressia!

Pelastetaan pyhäjärvi adressin laatijat ovat hyvällä asialla. Mielestäni vesistöjen suojelu on äärimmäisen tärkeää, eikä pyhäjärven vedenlaatu ole missään nimessä hyvä. Jätevesien johtaminen muualle ei kuitenkaan ole ekologisesti kestävä ratkaisu. Se on 1900-luvun alun ympäristöpolitiikkaa, ei nykyajan luonnonsuojelua. Tällaiset keinot eivät myöskään ratkaise merien rehevöitymisongelmaa, vaan siirtävät päästöjen haitat ainoastaan hieman alemmaksi vesistöissä.

Esihistoriallisten toimien sijaan on keskityttävä tehokkaamman vedenpuhdistustekniikan rakentamiseen sekä hajapäästöjen ja maatalouden päästöjen vähentämiseen. Näillä keinoin päästään tuloksiin, jotka näkyvät muuallakin kuin pyhäjärvessä.

Koko adressissa ei mainita maataloutta fosforipäästöjen aiheuttajana, vaikka nimenomaan maatalous aiheuttaa valtakunnallisesti kaikkein suurimmat fosforipäästöt. Pyhäjärven kaksinkertaiset fosfori- ja ammoniumiumtyppipitoisuudet muistetaan kuitenkin mainita . Tähän lienee syynä se, että adressin laatija Matti Helin on keskustan miehiä. Kepun ympäristöpolitiikan piiriin ei ilmeisesti kuulu maaseutu ollenkaan. Ei tietenkään, siellähän valtaosa äänestäjistäkin on.

Kukista

Oletko koskaan halunnut olla kukkakauppias? Tämä kysymys on varmasti tuttu hyvin monelle armeijan kutsunnoissa käyneelle. Kyllä, vastasin. Olenhan jo ollut muksuna, kun kävin poimimassa kukkia naapurin kukkapenkistä ja menin niitä sen jälkeen myymään samaisen talon tädille. Luontaista bisnesvaistoa? Kylteri tuttavani varmasti haukkoisivat henkeä moisen bisnesidean kuullessaan. Myyjälle puhdas win-win tilanne ja ostajalle pelkkää tappiota.

Kukkakauppa on seurannut elämääni myös kutsuntojen jälkeen monessa muodossa. Kesäduunit ovat vieneet kalevankankaan hautausmaan kukkaloistoon, myöhemmin olen työskennellyt opintojen ohessa viikonlopputöissä kukkatukussa. Voisin tosin viikonloput käyttää kandin kirjoittamiseenkin. Tulorajat ylös? Ei, mieluummin opintotuki, että voi keskittyä opintoihin. Järjestötoimijana keskittyminen opintoihin kärsii jo muutenkin, eikä näistä hommista edes makseta mitään. Rakkaudesta lajiin tätä tehdään, eikä ole mitään sen parempaa.

Olen joskus ostanut tytölle ruusuja. Se ei tuottanut tulosta.

Avajaispäivä

Sain vihdoinkin irti itsestäni sen verran, että jaksoin perustaa blogin. Toivottavasti seuraava vaihe, eli kirjoittamisen aloittaminen, ei vie yhtä pitkää aikaa. Toivossa on hyvä elää. Vallankumousta ei kuitenkaan pelkällä kirjoittamisella tehdä.

Toisenlaista avajaispäivää vietettiin 1.12 Lempäälässä, kun ideapark avasi ovensa. Oli hupaisaa lukea tamperelaisesta, miten kyseisen kulutuskeskuksen johtaja valitti sitä, että ihmiset tulevat henkilöautoilla ostoskeskukseen ja ruuhkauttavat liittymät. Samalla hän toivoi, että asiakkaat käyttäsivät julkisia kulkuvälineitä asioidessaan ideaparkissa. Ihmisen viisaus on pohjaton kaivo.